Kiitos kaikille tukijoukoille, niin läheisille kuin virtuaalisillekin!
Äitini toivoi minulta juhannuksena: "... Vihille menette joka tapauksessa, vaikka juhlisitte myöhemmin" (tämän olin tietenkin ohittanut tokaisemalla, että älä nyt tuollaisia höpise). Ilmoitimme kaikille kutsutuille mahdollisimman pian Äidin lähdön jälkeen, että juhlintamme siirtyy. Kaikki ovat olleet ymmärtäväisiä ja olemme luvanneet juhlat viimeistään "1-vuotispäiväksi".
Meidät siis vihittiin 3.8.2007. Olimme maistraatissa viittä vaille kolme eli hiukan etuajassa, mutta olimme ulkona jo kolmelta. Lyhyestä virsi kaunis! Pikkuveljeni ehti kuitenkin ottaa videokameran esiin ajoissa...
Kuvia käytiin Isän vaatimuksesta ottamassa tutulla "hovikuvaajalla", joka lupasi jonkun verran kaverialennusta. Koevedokset olivat valmiit jo puoli viikkoa sitten, mutta näemme ne vasta viikon päästä, kun pääsemme hakemaan ne. Muuten kuvauksesta vastasi Mieheni Pikkuveli eli Lankomies :) Vaikka päivä oli välillä sateinen, kun saavuimme kallioille, sää oli oivallinen kuvaamiseen. Tässä yksi esimerkki:
Miten osasikin Lanko ottaa kuvan juuri oikealla hetkellä - repesimme nauramaan ihan spontaanisti Pikkusiskoni poikakaverin toilailuja ;)Kun katsoo kuvaa suurennettuna, näyttää siltä, että minulla on kaksi sileää sormusta, mutta se johtuu siitä, että vihkisormukseni ei ole vielä löytänyt paikkaansa vaan se pyörii milloin mitenkin päin. Saatan mennä pienentämään sitä, jos se ei rauhoitu. Ja huivini peittoaa Mieheni käden, joten hänen sormustaan ei näy :( On meillä paljon muitakin kuvia, ja hiiirveästi kuvia, mitä ei olla saatu vielä (Lanko lupasi pistää ne cd:lle... Odottavan aika on pitkä).
Hääpukuni muuttui alun perin suunnitellusta, sillä emme ehtineet tekemään sovitteluja sun muita Isosiskoni kanssa ajoissa, koska olimme eri paikkakunnilla. Silti musta ja punainen sopivat mielestäni juurikin hyvin tuohon hetkeen. Hameen olin ostanut puoli vuotta sitten valmistujaisjuhliani varten. Punainen yläosa oli siis ensimmäistä kertaa päällä (jotain uutta...), Miehellä oli vanha (jotain vanhaa...) puku, valkoinen kauluspaita sekä solmio, josta olikin näkyvämpi kuva aiemmassa jutussani. Huivi oli lainassa Pikkusiskolta (jotain lainattua... mitään sinistä ei ollut, jos ei lasketa sinisiä silmiämme...)
Varsinaista morsiuskimppua emme ajatelleet tarvitsevamme, mutta kuvauksia varten käytiin hakemassa iso punainen ruusu kukkakioskista. Valokuvaajalla sitä aseteltiin niin tarkkaan, että piikit pistelivät mukavasti :| Nyt ruusu on kuivattuna ja odottaa jatkokäsittelyä (kai sille jotain "järkevää" käyttöä voisi keksiä. Onko askartelutaitoisilla ehdotuksia?)
Olosuhteet huomioon ottaen hääpäivämme oli todella onnistunut. "Virallisten" kuvausten ja "epävirallisten" sellaisten jälkeen menimme todistajien (Pikkusisko ja hänen poikaystävänsä) sekä Langon, Pikkuveljeni ja Isäni kanssa syömään ravintolaan (tyyliin "kaikki-maksavat-itsensä"), joka oli aivan ihanassa paikassa merenrannassa! Tämä idea tuli vasta pari päivää ennen vihkimistä ja Mieheni vanhemmilla oli muuta menoa. Lauantaina pyysimme heidät sekä Isovanhempani meille "hääkahveille", tarjolla kakkua (...joka oli itse asiassa jäänyt yli hautajaisista. Olimme pistäneet sen heti pakastimeen ja sen sulattua asettelimme siihen kolme punaista ruusua ja Pikkusiskoni teki muita koristeluja suklaakastikkeella), pullaa, voisarvia ja Mammani tuomaa marjapiirakkaa, mikä oli todella hyvää. Myöhemmin päivällä kävi muutama muukin sukulainen onnittelemassa, joten tarjoilu kesti niin kauan kuin sitä riitti.
