Rouvana kaksi viikkoa

Ajattelin hiukan päivittää kuulumisia, vaikka en vielä tiedä, kuinka aktiivisesti bloggailen lähiaikoina.
Kiitos kaikille tukijoukoille, niin läheisille kuin virtuaalisillekin!

Äitini toivoi minulta juhannuksena: "... Vihille menette joka tapauksessa, vaikka juhlisitte myöhemmin" (tämän olin tietenkin ohittanut tokaisemalla, että älä nyt tuollaisia höpise). Ilmoitimme kaikille kutsutuille mahdollisimman pian Äidin lähdön jälkeen, että juhlintamme siirtyy. Kaikki ovat olleet ymmärtäväisiä ja olemme luvanneet juhlat viimeistään "1-vuotispäiväksi".

Meidät siis vihittiin 3.8.2007. Olimme maistraatissa viittä vaille kolme eli hiukan etuajassa, mutta olimme ulkona jo kolmelta. Lyhyestä virsi kaunis! Pikkuveljeni ehti kuitenkin ottaa videokameran esiin ajoissa...

Kuvia käytiin Isän vaatimuksesta ottamassa tutulla "hovikuvaajalla", joka lupasi jonkun verran kaverialennusta. Koevedokset olivat valmiit jo puoli viikkoa sitten, mutta näemme ne vasta viikon päästä, kun pääsemme hakemaan ne. Muuten kuvauksesta vastasi Mieheni Pikkuveli eli Lankomies :) Vaikka päivä oli välillä sateinen, kun saavuimme kallioille, sää oli oivallinen kuvaamiseen. Tässä yksi esimerkki:
Miten osasikin Lanko ottaa kuvan juuri oikealla hetkellä - repesimme nauramaan ihan spontaanisti Pikkusiskoni poikakaverin toilailuja ;)
Kun katsoo kuvaa suurennettuna, näyttää siltä, että minulla on kaksi sileää sormusta, mutta se johtuu siitä, että vihkisormukseni ei ole vielä löytänyt paikkaansa vaan se pyörii milloin mitenkin päin. Saatan mennä pienentämään sitä, jos se ei rauhoitu. Ja huivini peittoaa Mieheni käden, joten hänen sormustaan ei näy :( On meillä paljon muitakin kuvia, ja hiiirveästi kuvia, mitä ei olla saatu vielä (Lanko lupasi pistää ne cd:lle... Odottavan aika on pitkä).

Hääpukuni muuttui alun perin suunnitellusta, sillä emme ehtineet tekemään sovitteluja sun muita Isosiskoni kanssa ajoissa, koska olimme eri paikkakunnilla. Silti musta ja punainen sopivat mielestäni juurikin hyvin tuohon hetkeen. Hameen olin ostanut puoli vuotta sitten valmistujaisjuhliani varten. Punainen yläosa oli siis ensimmäistä kertaa päällä (jotain uutta...), Miehellä oli vanha (jotain vanhaa...) puku, valkoinen kauluspaita sekä solmio, josta olikin näkyvämpi kuva aiemmassa jutussani. Huivi oli lainassa Pikkusiskolta (jotain lainattua... mitään sinistä ei ollut, jos ei lasketa sinisiä silmiämme...)

Varsinaista morsiuskimppua emme ajatelleet tarvitsevamme, mutta kuvauksia varten käytiin hakemassa iso punainen ruusu kukkakioskista. Valokuvaajalla sitä aseteltiin niin tarkkaan, että piikit pistelivät mukavasti :| Nyt ruusu on kuivattuna ja odottaa jatkokäsittelyä (kai sille jotain "järkevää" käyttöä voisi keksiä. Onko askartelutaitoisilla ehdotuksia?)

Olosuhteet huomioon ottaen hääpäivämme oli todella onnistunut. "Virallisten" kuvausten ja "epävirallisten" sellaisten jälkeen menimme todistajien (Pikkusisko ja hänen poikaystävänsä) sekä Langon, Pikkuveljeni ja Isäni kanssa syömään ravintolaan (tyyliin "kaikki-maksavat-itsensä"), joka oli aivan ihanassa paikassa merenrannassa! Tämä idea tuli vasta pari päivää ennen vihkimistä ja Mieheni vanhemmilla oli muuta menoa. Lauantaina pyysimme heidät sekä Isovanhempani meille "hääkahveille", tarjolla kakkua (...joka oli itse asiassa jäänyt yli hautajaisista. Olimme pistäneet sen heti pakastimeen ja sen sulattua asettelimme siihen kolme punaista ruusua ja Pikkusiskoni teki muita koristeluja suklaakastikkeella), pullaa, voisarvia ja Mammani tuomaa marjapiirakkaa, mikä oli todella hyvää. Myöhemmin päivällä kävi muutama muukin sukulainen onnittelemassa, joten tarjoilu kesti niin kauan kuin sitä riitti.

Äitini nukkui pois

tänään aamupäivällä.

Häiden juhlinta siirtyy myöhemmäksi
eli tämä blogi menee jäähylle toistaiseksi.

Juonittelua....

Olen saanut selville, että pääni menoksi on suunniteltu jotain viikonlopuksi.
Mies viedään ilmeisesti jo perjantaina pois omiin polttareihinsa (joita vietetään ihan pikkuporukassa) ja Pikkusisko lohdutti, että minun ei tarvitse viikonloppua viettää yksin. "Tilasimme sulle miesstripparin, joka maksusta jää myös yöksi" ;) Ohjelmassa ei ole kuulemma mitään nolaamisjuttuja, tai Pikkusisko sanoi, että "ei tarvitse tehdä mitään, mitä hänkään ei pystyisi tekemään"... En sitten tiedä, onko se tae mistään "turvallisesta" ;)

No niin!

Sadepäivän kunniaksi lähdettiinkin tänään shoppailemaan eikä reippailemaan. Näin oli tehnyt moni muukin, sillä Myllyssä oli yllättävän paljon väkeä. Sitä ei muuten oikein huomannutkaan, mutta kun alkoi hiukoa, jonot olivat piiiiiitkiä ja kaikki pöydät joka puolella varattuja. Lopulta saimme murua rinnan alle ;)

Jossain sanomalehdessä aiemmin viikolla mainostettiin, että Myllyn Mekassa on suuri kenkäale, loppuunmyynti, kaikki kengät kork. 39,90€. Pidin peukkuja ja mentiin sinne Miehelle niitä pikkukenkiä etsimään. Ensimmäiseksi silmät kiinnittyivät hyllyllä oleviin hyvännäköiset Ilves-merkkisiin mustiin pikkukenkiin, sattumalta juuri kokoa 46 (ei näkynyt muita samanlaisia ainakaan siinä hyllyssä). Olivat sopivat ja Mieheni osti ne :)
että näin meillä.

Tässä kuvaa kengistä (vielä omanikin siinä kaverina vertailun vuoksi)Miehen oikeassa kengässä näyttää olevan vaaleampi viiru, mutta se toivottavasti saadaan näkymättömiin kenkäplankilla tai suutarilla :)

Torstaina kävin, kuten jo etukäteen mainostinkin, Isosiskon kanssa kangaskaupoilla. Ostin hartiahuivimatskuksi myös ylläolevassa kuvassa näkyvää tuplaleveää voilé-kangasta (1m, 4,90€/m). Se on ihan vaan varmuuden vuoksi, jos viime hetkellä tulen liian tietoiseksi "alleistani" ;) Muista kankaista ei ole kuvia, koska Isosisko otti kankaat omiin huomiinsa hetimmiten. Kankaan valinta oli yllättävän vaikeaa, koska jos löytyi oikeaa vaaleaa (ei liian keltaista eikä liian valkoista), niin sitten oli kangas liian jäykkää tai kiiltävää tai kasaria... Löysimme ensin yhden sopivan värisen ja kauniisti laskeutuvan kankaan, mutta siinä ei ollut hintamerkintöjä. Menimme kysymään myyjältä ja selvisi, että kangas oli 100% silkkiä ja hinta 68€/m... :( Jatkoimme etsintöjä. Lopulta valitsimme hieman jäykemmän satiinityyppisen valkean kankaan (aika kiiltävää satiinia, mutta toimii myös nurin päin), jota otimme 5cm vähemmän kuin kaavassa suositeltiin, eli 2,20m. Vuorikankaan menekki oli 2m (metrihinta sama kuin satiinissa) ja kovikekangasta tarvittiin 30cm. Näiden lisäksi tuli vielä vetoketju (2ocm pitkä).

Ensi viikolla hoidetaan mittaamiset ja "harjoitushameen" teko, jolloin siis testataan kaavan sopivuus minulle. Kaavat sain lainaksi työkaverilta (nekin on jo Isosiskolla...), joka oli tehnyt ko. kaavasta itselleen aikoinaan kaasopuvun. Hame tulee olemaan muuten suht. tyköistuva, mutta se alkaa suurin piirtein polvien kohdalta kellottua muodostaen pienen "laahuksen" taakse. Jos se ei toimikaan, tehdään jonkin tyyppinen kellohame. Yksinkertaista kuitenkin!

(Yleisön pyynnöstä) Smurffiparin historiaa...

Niin kuin Lähtöruutu-tekstissä kerroinkin, olemme Mieheni kanssa olleet kihloissa kahdeksan vuotta ja vuotta kauemmin olemme asuneet saman katon alla. Olemme pitäneet yhtä kuitenkin jo lukioajoista asti. Ihastuimme toisiimme ensi silmäyksellä <3 Mieheni on minua pari vuotta vanhempi, joten kun minä vielä ahersin valkolakin eteen, hän suoritti asepalveluksen. Kun nämä oli hoidettu pois alta, muutimme kotikonnuilta "suureen maailmaan" eli Turkuun, töiden ja opiskelujen perässä. Samoilla suunnilla asutaan edelleen, koska olemme tykästyneet näihin seutuihin.

Kihloihin meno oli yhteinen päätös. Kummallakaan ei ollut kiirettä naimisiin ja minusta tuntui, että minun pitää olla "aikuinen" ennen kuin moista voi edes harkita (aikuinen = saanut opiskelunsa päätökseen). Valmistuin vuosi sitten, mutta en edelleenkään tunne olevani erityisen aikuinen ;) Olen pesunkestävä humanisti eli töitä on silloin tällöin. Nytkin, häävalmistelujen ohella, paiskin kesätöitä, jotka eivät millään tavalla liity omaan alaani. Mies vaihtoi alaa viime vuonna, pääsi mukavampiin töihin mutta palkka putosi hienoisesti siinä samalla. Joten pienen budjetin häät johtuvat pitkälti siitä, että rahaa ei paljon ole.

Jotkut ottavat suuria lainoja kustantaakseen häänsä. Kumpikaan meistä ei kuitenkaan halua häiden myötä naimisiin pankinkin kanssa vuosiksi eteenpäin. Uskon, että mieleenpainuvat ja omanlaiset häät voi saada aikaiseksi myös vähemmällä. Jos rahaa olisi jo valmiiksi, niin tilanne olisi varmaankin toinen. Pidettäisiin häät vaikka ulkomailla ja lennätettäisiiin vieraat sinne :)

Vaikka olemme kulkeneet jo pitkän matkaa yhdessä, meillä ei ole ollut suuria kriisejä eikä olla otettu aikalisiä tai väläytelty erouhkauksilla. Tietenkin olemme myös riidelleet, mutta sovimme riitamme hyvin nopeasti emmekä jätä niitä muhimaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki yksitoista vuotta olisivat olleet helppoja. Olemme oppineet toisiltamme elämää ja olemme kasvaneet - jos ei nyt aikuisiksi niin ainakin aikuisemmiksi - yhdessä. Rakastan Miestäni valtavasti ja tiedän, että hän rakastaa minua <3 Haluamme elää loppuelämämmekin yhdessä, miksipä siis emme menisi naimisiin!

Miehen hääpuvusta

Olen tainnut unohtaa mainita, että Miehelläni on puolitoista vuotta sitten hankittu erittäin tyylikäs Turo tailorin puku. Hänelle ei siis hankita uutta pukua, paitakin on hyvä. Joten ainoat hankinnat häitä varten ovat kraka (hoidettu) ja (toivottavasti) kengät. Ehkä myös joku kukkakoriste rintapielukseen...?

Solmio-ostoksilla (ja vähän kenkienkin...)

Eilen yhteisen vapaapäivän kunniaksi menimme pyöräilyreissun ohella käymään kaupungilla, jotta löydettäisiin ainakin solmio, ehkä jopa kengätkin. Lämpimän punaisia kravatteja oli aika nihkeästi (ehkä taas vuodenaika sotkemassa...?). Sopiva solmio löytyi Haloselta yllättäen melkein puoleen hintaan Dressmanniin verrattuna (Dressmannissa solmiot 29,95€/kpl, Haloselta ainakin ostamamme yksilö 17€). (Olen ennenkin löytänyt Haloselta esim. juhlamekkoa ja muuta, kun olen jo kaiken toivoni kauppoja kierrellessä menettänyt. Vaikka yleisilme on tanttaosastoa, jossain rekissä saattaakin olla juuri etsimäsi. Jos olet toivoton: käy Halosella!)


Nalle Puh pääsi malliksi tähän krakamainokseen. En valitettavasti osaa tehdä kravattia, mutta kai tuosta saa jonkinlaisen käsityksen :) Etualalla oleva kangaskaistale on samanväristä satiinia (tosin ei niin siloista) kuin yläosani, ja tämä kaistale oli myös mallipalana kun solmiota metsästimme. Kravatissa on ainakin kolmea eri punaisen sävyä, mikä ei kylläkään kuvasta käy ilmi, ja se säihkyy kivasti. Saisikos sen toiseen kuvaan, kokeillaan:No ainakin paremmin tulevat esiin nuo sävyt, vaikka taitaa vieläkin näyttää siltä, että vain kahta punaista on. Mutta oikeasti kolmea löytyy.

Ja on tyypillistä. Mies valittaa, että vanhat pikkukengät ovat liian pienet eikä hän voi niitä pitää kokonaista päivää yhtä mittaa jalassa. Kun pääsimme kenkäkauppaan (käytiin mm. Halosen kenkäosastolla, eli ei ollut "kaupoissa ramppaamista"), hän ei edes suostunut kokeilemaan kenkiä, jotka olivat yli 50€. Ja tietenkin kaikki edullisemmat puristivat varpaista (vaikka oli oikeaa kokoa, Mieheni jalka on suurehko, 46). Ehkä palkkapäivän jälkeen (johon on vielä aikaa...) hänen mielensä muuttuu. Palataan asiaan, kun edistystä tapahtuu tällä saralla ;)

Miehen puolustukseksi täytyy sanoa, että kuuma päivä ei varmaan innostanut kenkien kokeiluun. Turun torilla sitä ylittäessämme iltapäivän auringossa asteita oli 28! Huhhuijaa! Olen itse ainakin niin suomalainen, että olen ihan tyytyväinen parinkymmenen asteen lämpötilaan...

Mieleen tulee pätkittäin...

Pätkittäin palailee se muisti täällä nyt.

Hääbileisiin, siis sinne vanhempieni suuliin, ostin Jyskistä myös suloisia tuikkukippoja, jotka olivat 2,90€/2kpl. Kahdeksan kappaletta siis yhteensä vain 11,60€.

Vitsi, tulisin varmaan hulluksi, jos häitä täytyisi suunnitella vuositolkulla! Kun joka päivä tulee mieleen kaikenmaailman hulluja ideoita :P

Hääauton koristelusta

Anopin kanssa keskusteltiin muuten siitä hääauton kukkakoristelusta. Hän oli tutun kukkakauppiaan kanssa alustavasti sopinut tällaisesta - olisi tullut jotain köynnöksiä kiinni ritilöihin tai mihin ikinä niitä autoissa yleensä kiinnitetäänkään. Koko komeus "kaverialennuksella" olisi maksanut 50€. Olimme kuitenkin Mieheni kanssa sitä mieltä, että pärjätään ilmankin. Jos autoa jollain tavalla koristellaan, pistetään taakse tölkkejä ja hokattiin myös kiva, meille sopiva slogan takaikkunaan :D

Parempi myöhään?

Huomenna on 32 päivää häihin. Eikä vieläkään kaikki kutsut ole postissa. ArrrrRgh!
Jos kaikilla kavereilla / serkuilla olisi sähköposti, jota tarkkailisivat päivittäin, olisin kyllä lähettänyt kutsut maililla. Mutta kun ei voi tuudittautua siihen, että kaikki ovat yhtä innoissaan tarkistelemassa mailejaan kuin itse ;)

Huomenna vihdoin pääsevät kaikki kaverikutsutkin postiin. Mieheni kävi tänään hakemassa loput kutsut painosta ja aiemman väärinkäsityksen vuoksi meiltä ei peritty uudestaan leikkuun hintaa. 18 yksipuolisesta A6-kokoisesta kutsusta maksoimme lisää siis vain 8,40€. Yhteensä kutsujen painaminen kustansi 31,40€. Jos on kätevä käsistään, voi kutsut tietenkin askarrella itse, mutta loppujen lopuksi kartongitkin (ainakin valmiiksi leikatut) maksavat nekin jotain... Ei ollut mielestäni paha hinta ollenkaan tämä.

Kaverikutsujen teksti (samalla kai vähän juhlaohjesääntöä):

Vihdoinkin se tapahtuu!

Meidät vihitään Kaupungin maistraatissa elokuun kolmas päivä.
Hurjan hääyön jälkeen haluaisimme nähdä teidät juhlimassa
kanssamme 4.8.2007 kello 19 alkaen Vanhempien kotona
osoitteessa...

Asu on vapaa, mutta pakollinen. Juhlimme ulkona ja iltaa
jatkamme yökerhossa, mikä kannattaa huomioida pukeutumisessa.
Tarjolla on pientä naposteltavaa, mutta varaathan omia
virvoitusjuomia riittävästi.

Yökerhoon siirrytään joko omalla autolla tai tilatakseilla, joita
varataan tarvittaessa (kukin maksakoon itse kyytinsä).

Emme kaipaa lahjuksia, koska meillä on toisemme. Paras lahja
meille on, että saamme juhlia kanssanne!

Vastausta pyydetään viimeistään 15.07.2007. mennessä allekirjoittaneille.
Jos tarvitsee ajo-ohjeita, niitä voi tiedustella samalla.

Tervetuloa!
Morsian & Sulho
puhelinnumerot
emailit

(+ lapsiperheille kutsuun lisäliite, jossa todetaan: "Juhlien luonteen vuoksi juhlimme aikuisten kesken")

Kuten kutsusta ilmenee, hääbileet kavereille ja serkuille olemme suunnitelleet pitävämme vanhempieni kotona, pihalla. Jos säät eivät meitä suosikaan, lumoamme pihalla olevan suulin teatterikankaiden ja työmaavalaisimien kanssa :) Pyydetään paikalliselta teatteriryhmältä teatterikangasta vuokralle ja suulin lattialle hankitaan työmaavalaisimia, jotka sitten suunnataan kattoa kohti. Suuliin mahtuu muutamakin kymmentä ihmistä ja paikoitusaluetta löytyy tien toiselta puolelta, navetan pihalta.

Koska vanhempamme haluavat maksaa "virallisten juhlien" ruokapuolen, meiltä liikenee ylimääräistä hääbileiden tarjoilemisiin ja mahdollisesti jopa booliin ja/tai muutamiin oluisiin. Riippuen tietenkin lopullisesta vierasmäärästä - kuten taisinkin mainita, jos 30 tulee, olemme positiivisesti yllättyneitä kiinnostuksesta juhliamme kohtaan :)

Kutsukorteista jälleen

Ja pitipä lisätä vielä pientä tarinaa kutsukorteista. Kävimme Karhukopiossa viime tiistaina ja meille luvattiin kutsut ("virallisia" eli kaksipuoleisia A6:ia 13 ja "kaverikutsuja" eli yksipuolisia A6:ia 24 - kaikki neliväritulosteita ja 160g paperille) valmiiksi leikattuina ja taiteltuina hintaan 58€. Pidimme hintaa hieman korkeana, mutta päätettiin kuitenkin suostua hintaan.

Torstaina Mieheni meni noutamaan kortteja, mutta yksipuoleisia kortteja olikin painettu vain 8kpl. Toisaalta, hinta oli vain 23€. Joka tapauksessa, kaverikutsuja tilattiin lisää ja niitä päästään hakemaan vasta ensi tiistaina (tällöin lisään kutsujen painamisen sivupalkkiin "toteutuneet kustannukset"). Kaksipuoleiset kutsut lähtivät torstaina ja olivat ainakin osalla kutsuvieraista jo perjantaina.

Kuulin eilen, että Pikkusiskoni ystävä painatti hääkutsunsa myös Karhukopiossa. Hänelle oli käynyt niin, että painatuksesta pyydettiinkin noudettaessa kolme kertaa suurempaa hintaa kuin silloin, kun kutsut vietiin painettavaksi. Kun nainen (suht. ärtyneenä) tästä huomautti, hinta laski ennalta sovittuun. Mutta varoituksen sana siis: ko. painotalon tarjoukset voivat vaihdella suuresti myyntihenkilön mukaan. Pidä siis puoliasi näissä asioissa!

Ostimme kivat kuoret Tiimarista (Mieheni löytö!) ja liimasimme kuoriin 1-lk postimerkit yksinkertaisesti siitä syystä, että näillä kutsuilla oli jo kiire (1-lk ja 2-lk postituksen korrektiudesta keskusteltu mm. täällä). Ja sitä paitsi, koska kutsuja ei lähetetä miljoonia, ei se muutama euro paljon tunnu (2-lk postimerkki maksaa tällä hetkellä 0,60€ ja 1-lk 0,70€) budjetissakaan. Merkkejä on monenlaisia, harmi ettei Viivi & Wagner - merkkejä enää ole saatavilla :( Päädyimme sitten noihin ruusunkuvioisiin, niin on jotain yhteistä kutsun kannen kanssa...

Kengät ja laukku löytyivät alle puolessa tunnissa

Taas on ehtinyt vierähtää puoli viikkoa viime päivityksestä...

Perjantaina olin reissussa ja löysin hääkengät ja -laukun alle puolen tunnin etsintöjen jälkeen - silkkaa hyvää tuuria! En ollut edes erityisesti niitä hakemassa, mutta ne iskivät silmään ja lujaa... Olin heti myyty!

Kengät ovat Aventuran ja löytyivät Sokoksen alehyllystä. Viimeinen pari kyseistä mallia ja kokoa... Kuten kuvasta ehkä huomaa, pinta on satiinintapaista. Pohja on nahkaa. Kokeilin niitä epäuskoisena leveään jalkaani, mutta ne tuntuivat heti sopivan. Korkoa olisi saanut olla enemmänkin (Mies on tosiaan sellaiset 30cm pidempi...), mutta näillä oli hyvä kävellä, joten ostin ne "varmuuden vuoksi". Ja mikä ettei, tällä hinnalla: Kengät oli ilmeisesti palautettu, koska pohja näytti hieman kuluneelta ja siksi lähtöhinta oli 24,95€. Tästä lähti vielä 30% eli kenkien hinnaksi tuli huimat 17,43€!!!

Samalla kun kerran kengätkin oli mukana mallina, poikkesin laukkuliikkeeseen, jossa oli ale kuumimmillaan. Tietenkään pikkulaukut eivät olleet alessa, mutta onneksi silmiin osui tämä pikkulaukku (Merkki Lisa, malli NK 5430, väri ivory). Hinta vain 23€. Kuvasta ei oikein näe laukun kokoa, mutta se on noin 20cm leveä ja reilut 10cm korkea. Juuri sopiva, että sinne mahtuu tarpeelliset kaunistautumistarvikkeet, puhelin ja kortit.

Olen Erittäin Tyytyväinen löytöihini :D Laukku ei ole ihan saman värinen kenkien kanssa, koska se on hieman erilaista satiinia. Tuskinpa silti missään vaiheessa päivää / iltaa nämä ovat niin liki toisiaan, että joku pientä sävyeroa huomaisi ;)


Muistan joskus kuulleeni (vissiin niinkin luotettavasta lähteestä kuin kenkäkauppiaalta...), että aina juhlapukua ostaessa kannattaakin ensin hankkia kengät ja laukku, sillä vaatteet / kankaat on helpompi löytää samaan sävyyn kuin päinvastoin. Nämä otan siis mukaani (yläosani lisäksi, luonnollisesti), kun päästään Isosiskon kanssa kangasostoksille puvun alaosaa varten torstaina.

Tämä on varmaan kaikille jo vanha juttu, mutta törmäsinpä juuri tällaiseen :D

Pikkusälähankintoja

Juhannuksena kävimme taas Mieheni kanssa kotopuolessa ja tuntuu, että asiat menivät taas himpun verran eteenpäin. Kerroin Anopille, että en ole löytänyt sopivan sävyisiä servettejä. No heti eilen, maanantaina, tuli viestiä, että hän löysi mielestään sopivan sävyisiä pieniä ja suuria servettejä (ja hänellä on täysin erehtymätön värisilmä!). Sain siis yliviivata häävihostani yhden kohdan pois.

Lisäksi Anoppi oli käynyt tutulla kukkakauppiaalla sopimassa juhlatilan ja hääauton koristelusta. En nyt muista, olenko täällä jo maininnut, mutta Mieheni kanssa haluaisimme pitkiin pöytiin lyhkäiseksi katkaistuja tulenpunaisia miniruusuja juomalaseissa. Koska ei ole vielä varmuutta, saadaanko kaksi pitkää pöytää vai kaksi melko pitkää ja lisäksi jotain pikkupöytiä, ei tiedetä, kuinka monta ruusua tarvitaan. Kaipa se pian varmistunee...

Mutta niin. Anoppi oli sopinut myös hääauton koristelusta. Täytyypä kysyä, minkälaista kermakakkua hän oli autosta ajatellut. Mieheni ja minun mielestä - edelleen - vähemmän on enemmän! Ja alkaa vesittyä minun pikkubudjettiajatukset, jos Anoppi rupeaa maksamaan "kaikenlaista pientä", mitä keksii suunnitella. Häät pikkubudjetilla = pistä joku muu maksamaan :(

Hääautoa emme virallisesti edes tarvitse, koska maistraatti ei ole samana päivänä kuin juhla, ei siis ole samanlaista "siirtymistä" vihkitilaisuudesta juhlapaikkaan kuin esim. kirkkohäissä. Hääautona siis toimii joko Pikkusiskoni Golf (suurin piirtein tämän näköinen, mutta kirkkaampi metallinvihreä väri) tai Apen Honda (taitaa olla tällainen, väriltään tummanharmaa tai musta) eikä siitä näin ollen tule kuluja (Pikkusisko ehkä olisi silti kiitollinen bensarahoista...).

Kutsukortit on viimeistelyvaiheessa, Pikkusisko siis asemoi ne ja tallentaa pdf:nä ja lähettää ne tänään sähköpostilla. Huomenna pääsisimme siis jo painattamaan kutsut ja sitten ne täytyisi jo postittaa. Pikkusisko kehui Karhukopiota, heidän painojälkensä ja asiantuntijuutensa on vahvaa eikä hinnat ole korkeita. Kun mainitsee asiasta, kutsut saa painettua vahvemmalle paperille.

Kutsut lähtevät myös kavereille, samana iltana eli 4.8. järkkäämme myös hääbileet vanhempeni kotipihalla (peukut pystyssä kauniin ilman puolesta...). Kutsuihin tulee maininta, että (alkoholi)juomia ei tarjota vaan kukin tuokoon omansa. Tarjolla jotain naksuja tai pienimuotoista iltapalaa ja myöhemmin illalla jatketaan baarissa. Kavereita ja serkkuja aveceineen kutsutaan noin 60, mutta pitkien etäisyyksien yms. vuoksi (esim. kaikki serkut kutsutaan, vaikkei oltaisi kovin läheisiä) on jo saavutus, jos juhlijoita on yhteensä 30.

Kaiken kaikkiaan postiin menee aika isojen häiden verran kutsuja! Stressaa se osoitteiden keräämismäärä... iik. Äiti saa kyllä hankkia serkkujen yhteystiedot.

Vihkisormukset kotona!

Tänään haettiin Miehen kanssa sormukset kultasepältä.

Viereisessä kuvassa oma sormukseni pääsi heti käyttöön. Tuon tarkempaa kuvaa en kamerallani siitä saanut. Sormus tuntui heti ihan omalta, kun sitä koitin sormeeni :) Se on hiukan eri sävyinen kuin kihlasormus, mutta ei se ainakaan minua haittaa. Ja kihlasormusten kiillottaminen hoidetaan sitten viimeisellä viikolla ennen h-hetkeä.

Eipä tänään menneet järjestelyt muuten yhtään eteenpäin. Paitsi että menin töissä kuuluttamaan jo vaikka kenelle, vaikka kavereistakin vasta muutama tietää koko asiasta... :P

Kirjaston antimet

Kirjasto oli (minulle yllättäen) tänäänkin auki, joten kipaisin siellä lukaisemassa eilen mainitsemani Nyt-liitteen "uudet vihkikaavatekstit" Mieheni kanssa. Artikkeliin olivat oman panoksensa antaneet Herra Ylppö, Sofi Oksanen, Jukka Poika, Jaakko Hämeen-Anttila ja muistaakseni Leena Lehtolainenkin. Jokaisessa "uudistetussa vihkikaavassa" oli jotain hauskaa tai koskettavaa, mutta mikään niistä ei kuitenkaan ollut ihan meitä varten. Suosittelen silti tutustumaan näihin teksteihin, mikäli jotain extraa kaipailee vihkikaavaan. Ainakin Turun pääkirjastossa sanomalehtiä säilötään noin vuoden ajan.

En tiedä, pitäisikö sitten vain alkaa kirjoittamaan jotain itse. Olisi kiva tietää, miten se pitkä kaava oikein menee, että riittäisikö se :/

Onneksi en lähtenyt kultasepälle vielä...

Onneksi selvitin Kultasepän aukioloajat ennen kuin olin lähdössä hakemaan sormuksia. Olisi ollut Pieni Pettymys oven takana huomata, että se on kiinni kesälauantaisin! No, sovittiin Miehen kanssa, että käydään yhdessä tiistaiaamuna hakemassa ne sormukset :)

Sompailin tänään myös naikkareiden sivuilla ja luin, että Hesarin Nyt-liitteestä (23.3.2007.) löytyy sopivia tekstejä siviilivihkimiseen, mikäli esim. vihkijä suostuu lukemaan jotain ylimääräistä tilaisuudessa. Täytyy hakea ko. Nyt-liite kirjastosta, lukea ja kopioida juttu ja olla yhteyksissä maistraattiin, jos teksteistä löytyy jotain sopivaa. Oikeusapulaisystäväni neuvoi, että kun esim. ilmoitamme maistraattiin nimenmuutoksista ja sovitaan vihkimistilaisuuden yksityiskohdista, kannattaa valita pitkä kaava, sillä lyhyt kaava on erittäin koruton. Naikkareiden sivustolla oli muuten haukuttu maistraattia, jossa aiomme vihille Mieheni kanssa (tekstit olivat vuodelta 2005). Äitini on ollut todistajana siviilihäissä (viime vuonna) samassa maistraatissa kuin mihin itse olemme menossa ja tilaisuus oli hänen mielestään ollut koskettava. Joten täytyy toivoa, että meilläkin käy hyvä tuuri. Täytyy muutenkin alkaa miettimään sitäkin tilaisuutta pikkuhiljaa...

Kutsukorteista (+ sekavia mietteitä...)

Mietimme Mieheni kanssa, että kutsun etusivuun tulisi joko aito ruusu tai piirretty, erittäin moderni ruusukuvio ilman turhia krumeluureja. Kuten aikaisemmin sanoin, Pikkusiskoni hoiti meillä varsinaisen suunnittelun (yhdessä illassa), mistä me Miehen kanssa valitsimme parhaimman, mitä lähdettiin vielä työstämään. Laitan tähän kaikki hänen lähettämänsä ehdotukset (kortteja ei ole vielä painettu) sekä minun/meidän mietteitämme niistä.

Huomio: Jostain syystä blogger muuttaa värit näistä tiedostoista aivan häränpyllylleen! Kaikissa kuvissa oikea väri on mahdollisimman lähellä toppini tummanpunaista väriä. Jos joku tietää, miten asetuksia pitäisi muuttaa, jotta värit näkyisivät oikein bloggerissa, apua otetaan mielellään vastaan :)

Malli1.

Malli1:n kukkakuvio on ostamastamme Almedahlsin verhokankaasta (Rosbädd, product no: 84815, 100% puuvillaa, leveys 160cm, raportti 64cm, pesumerkinnät
), josta tein makuuhuoneeseemme paneeliverhot pari vuotta sitten. Otin kankaasta kuvan ja lähetin sen Pikkusiskolle, joka rajasi ruusukuvion ja väritti sen syvänpunaiseksi. (Huomasin vasta sen jälkeen, että kangasmalli löytyy vielä Almedahlsin sivuilta...) Pidän ruusun yksinkertaisuudesta, mutta jotenkin sekä Miehestäni että minusta tuntui, että se ei kuitenkaan ollut sopiva kutsuun. Malli1:n tekstimuotoilu silti miellyttää silmää kovasti.

Malli2.

Tekstimuoto on söpö, mutta ehkä liiankin söpö...

Malli3.
Tämä ruusukuva on saatu jostain tietokannasta, joka on tarkoitettu ammattilaisille. Mieheni ihastui Malli3:een eniten, se oli hänen mielestään ehdottomasti paras. Minustakin tässä oli potentiaalia, mutta en pitänyt tätä mitenkään ylivoimaisena, koska Malli1:n teksti pisti silmääni kivempana. Enkä oikein tajunnut ruusun ja tekstin välissä olevan viivan tarkoitusta...

Malli4. Malli4:n teksti on sekin söpö ja "rakastettu"-sana korostuu mukavasti. Mustat reunat toivat kuitenkin mieleen hautajaisilmoituksen ja lähikuva ruususta muistutti Miehestäni naisen anatomiasta... (!) Tämä diskattiin heti.

Kutsua lähdettiin muokkaamaan Malli3:sta. Tässä Pikkusiskoni lähettämät muunnokset pian sen jälkeen, kun kerroimme hänelle, että se tuntui olevan eniten "meitä".

Malli5.
Ajattelin, että Harrington-fontti voisi sopia ruusun kanssa, mutta Malli5:ssä se kuitenkin näytti jotenkin sekavalta. Liikaa hörsöä.

Malli6. Georgia tuntui sopivan ruusun kanssa paremmin kuin Harrington. Fonttia muovattiin vielä hieman Malli7:ään - ei ihan noin paljon lihavointia ja "rakastettuni"-sana vielä korostetummin.

Malli7.
Malli7:n viimein hyväksyimme.


Tästä tulee siis lopullinen kutsu. Sisäpuolelle tulee samalla Georgia-fontilla keskitettynä kutsuteksti yhteystietoineen. Sisäkansi myös on punainen, mutta vaaleampi kuin takakansi. Takakanteen laitetaan ehkä vielä meidän nimet...

Valmiin kortin koko on A6, joten ne mahtuvat normaaliin C6-kuoreen. Pikkusiskoni suositteli, että painaisimme kortit mieluummin painotalossa kuin omalla printterillä. Painotalossahan kortit saa paksummalle paperille, jolloin ne on hienostuneemman oloiset eikä tarvitse repiä päätään, jos vaikka printterin väri loppuu, jne. Kortit painatamme todennäköisesti A2-kokoiselle paperille, josta leikkaamme ne itse. Näin säästämme paljon rahaa. Pikkusiskon mukaan kortit tulevat maksamaan pari kymppiä, kun taas valmiiksi leikattuina hinta voisi nousta puolet korkeammaksi. Lähimmäisille, siis vanhemmille ja sisaruksille, emme teetä kutsua, joten kutsukortteja tarvitsemme yhteensä 13, mikä ei
ole paljon.

Kutsut painetaan ja postitetaan viimeistään juhannuksen jälkeisellä viikolla.

Tällä viikolla kävimme jälleen kultasepällä, jossa Mieheni sormus oli pienennetty sopivan kokoiseksi. Testasin vielä omaakin sormustani, sillä muistin sen olevan aika kantikas, mikä ei sopisi kihlasormukseni kanssa. Sormus olikin pyöreämpi kuin muistin. Ilmoitimme kaiverrettavan hääpäivän (haluamme "virallisen" hääpäivän eli 3.8. sormuksiin) sekä pyynnön, että molemmissa sormuksissa olisi meidän molempien nimet. Tätä luvattiin ainakin yrittää. Tuloksen saan tietää tänään, kun haen sormukset :)

Muuta ihmeellistä ei ole juuri tapahtunut tämän viikon aikana, sillä nyt on ollut paljon töitä ja muuta hässäkkää. Välillä tulee olo, että eikö meidän todellakaan tarvitse huolehtia mistään, vai tuleeko sitten pari viikkoa ennen häitä ihan kauhea stressi ja paniikki... :|

Ai niin! Kuulin kyllä ystävältäni mielenkiintoisen idean hääkattauksesta. Hän työskentelee tapettimyyjänä ja oli myynyt koristeellista tapettia häihin kaitaliinaksi. Siitä tuli mieleen, että meillä on pari kolme rullaa ylimääräistä paperitapettia, jolle olemme yrittäneet keksiä jotain hyötykäyttöä jo jonkun aikaa. Alunperin siitä piti tehdä "efektiseinä" eteiseen, mutta suht kokemattomina remontoijina jätimmekin sen tekemättä, kun ei kohdistus oikein onnistunut :( Viereisessä kuvassa pokkari yrittää selventää kuvion kokoa, mutta kuvan ottamisen jälkeen muistin, että voihan kuvion koon päätellä myös tapetin leveydestä, kun taitaa se n. 50cm olla aikas standardi ;) no jaa.

Tapetista voisi uhrata siivut juhlapöytiin, sillä se sopii "yksinkertaisuus on kaunista" - ajatukseemme. Ei hyppää liikaa silmille mutta kuitenkin siinä on jotain erikoista verrattuna pelkkiin valkoisiin pöytäliinoihin. En ole tästäkään vielä jutellut Mieheni kanssa, katsotaan, miten hän siihen suhtautuu. Ja riippuu tietysti myös pöytien sijoittelusta, miten fiksu tällainen ajatus olisi. Kuvittelisin, että jos pöydät ovat pitkiä, tämä kuvio tulee enemmän edukseen kuin pienissä pöydissä...

Kutsun runo valittu

Kysyin Mieheni mielipidettä kutsuun tulevasta runosta (minullahan oli liki kymmenen vaihtoehtoa), ja hän valitsi seuraavan:

Ihmiset sanovat minulle,
että tähdet ovat korkeimmalla,
mitä ihminen voi nähdä.

Mutta minä vastaan heille:
"Rakastettuni tarttuessa käteeni
minä näen paljon korkeammalle"

- Lauri Sallinen

^Tämä siis tulee kutsuun!

Naimisiin.infon sivulla on käyty vilkasta keskustelua siitä, kuinka ilmaista lahjatoiveeksi rahaa. Olen päätymässä seuraavaan (tai siitä muokattuun versioon), mikäli se alkuperäiselle kirjoittajalle sopii:

"Kiitos anteliaiden sukulaisten ja useamman susiparivuoden, kaappimme ovat jo täynnä kuppia, kippoa, lakanaa ja pyyhettä. Tyylikkään sunnuntaiastiaston sijaan unelmamme olisi päästä unohtumattomalle häämatkalle. Mutta matkakassa kumisee vielä tyhjyyttään. Mikäli haluatte muistaa meitä häälahjalla ja kaipaatte vinkkiä, voi sen tehdä kätevästi osallistumalla matkakustannuksiin"

Olisihan se hienoa päästä edes jollekin minihäämatkalle, hiukan pakosalle kaksistaan. Mutta katsotaan, miten meidän käy!

Kutsut ja valokuvaaminen

Kutsujen tekemisessä auttaa Pikkusisko, joka taitaa koulutuksensa puolesta taitot ja photoshopit paaaaaljon paremmin kuin minä. Pistän kuvia tänne heti, kun kutsut on valmiina.

Etsiskelin kutsuun sopivia tekstejä netistä ja tällä hetkellä kutsuun kelpuutettavien runojen lista on kavennettu seuraaviin (vielä Miehen mielipidettä ei ole tiedusteltu):

Sitoutua niin syvästi
että muuttuu pohjattomaksi
Puristaa niin lujasti
että muuttuu rajattomaksi
Rakastaa niin mielettömästi
ettei mikään enää
ole vailla merkitystä

-Tommy Tabermann

Jos sinä olet omenapuu
tahdon minä olla omena
Jos sinä sytyt tuleen
tahdon minä olla vesi
tai herkästi syttyvä aine
Jos sinä hukut
tahdon minä olla pohja tai virta
Jos sinä katsot kauas
tahdon minä olla etäinen piste
Jos sinä suljet luomesi
tahdon minä olla äkillinen pimeys

- Tommy Tabermann

Ihmiset sanovat minulle,
että tähdet ovat korkeimmalla,
mitä ihminen voi nähdä.

Mutta minä vastaan heille:
"Rakastettuni tarttuessa käteeni
minä näen paljon korkeammalle"

- Lauri Sallinen

Tässä käteni,
annan sinulle rahaa arvokkaamman,
annan rakkauteni.
Annan sinulle saarnoja ja säädöksiä verrattomamman,
annan itseni.
Haluatko sinä antaa itsesi minulle?
Lähdetkö matkalle kanssani?
Pysyttelemmekö yhdessä niin kauan kuin elämme?

- Walt Whitman

Loistakoon vaan kukkasillaan
auringon kiloissa järvien maa
peltojen taa elokuussaan
hedelmät sadon taas poimijaa odottaa.

Todistakaa rakkaudestaan
kuin taivas ja maa ois häävuoteellaan
Päivänä tään syyslemmekkään
tanssia voimme ja juhlia lahjoista maan

Kun yö ennättää, pelloille jää
vain pehmeä sumu päin hämärtyvää.
Pian aamu on uus, se arkea on
vaan ikuisuus helmassaan kantakoon tään tuokion.

- A.W. Yrjänä

Meristä kaunein on vielä purjehtimatta
Lapsista kaunein on vielä kehdossaan
Päivistä kauneimmat ovat vielä elämättä
Sanoista kaunein, jonka haluan sinulle sanoa
Se on vielä sanomatta

On hyvä ajatella sinua
Se antaa toivoa
Sinua ajatellessa kuulen kuin laulun
Maailman kauneimmalla äänellä lauletun
Mutta pelkkä toivo ei riitä
En tahdo vain kuunnella
Tahdon myös laulaa

- Nazim Hikmet

Minä sinua rakastan, tiedän sen.
Se ei ole hetken huumaa,
se on nuotion hehkua hiljaista
ja roihua polttavan kuumaa.
Se ei sammu kun saapuvat hallayöt,
se ei kuole kun maassa on routa.

Minä sinua rakastan – katsothan,
kuinka kirkkaasti tuikkivat tähdet!
Ne sinulle yksinään lahjoitan,
jos kanssani matkalle lähdet.
Ja kun kuljemme raskain askelin,
kun aika tuo murheita tupaan,
pidän sinua kädestä silloinkin
ja yhä rakastaa lupaan.

- Anna-Mari Kaskinen

Häät eivät synny kukista
tai hääkelloista tai kynttilöistä,
kirkon kuoreista tai pitseistä.
Ne eivät kaipaa suurta väenpaljoutta
tai avaraa näyttämöä.
On vain kaksi ihmistä ja heidän rohkeutensa
jättää taakseen yksi elämä ja löytää toinen –
luottaen toisiinsa ja osoittaen todellista
kärsivällisyyttä ja suvaitsevaisuutta,
antaen toisilleen voimaa ja rakkautta
valmiina kohtaamaan
mitkä tahansa vastoinkäymiset,
joita tulevat vuodet saattavat tuoda.

- Pam Brown

Varsinkin viimeinen sopii maistraattihäihin, eikö totta? Katsotaanpa myöhemmin, mitä sulhanen tuumaa vai sanooko mitään kutsujen tekstiin...

Kutsujen varsinainen teksti menisi alustavasti näin:

Sanomme toisillemme tahdon.

Vihkiminen tapahtuu todistajien läsnä ollessa,
Kaupungin maistraatissa elokuun kolmantena päivänä.

Yön yli nukuttuamme
haluaisimme mielellämme nähdä teidät
lauantaina 04.08.2007.
Ravintolassa (+ osoite)
jonne teitä odotetaan saapuvaksi kello XX.

Jos jostain käsittämättömästä syystä
olette estyneitä saapumasta paikalle,
kannattaa siitä ilmoittaa allekirjoittaneille
ajoissa tai viimeistään ??.07.2007.

Morsian & Sulhanen
puhelin puhelin
email email

Vielä kun keksisi, miten kauniisti muotoilee sen, että emme välttämättä tarvitse lahjoja, mutta raha on toki aina tervetullutta (en halua sitä näin suoraan sanoa...)

Varsinaista valokuvaajaa häihin emme kaipaa. Valokuvaajat ovat sekä kalliita että usein persoonattomia (myönnetään, että poikkeuksiakin löytyy, mutta useimmiten persoonallisimmat ideat tulevat kalliimmiksi!). Onneksi lähimmäisissä löytyy hyviä (harrastaja)kuvaajia, kuten Pikkusisko ja Miehen Pikkuveli, jotka ovat luvanneet kuvata ainakin hääkuvaa ja kiitoskortteja varten. Toivoisin, että itse juhlassa kumpikaan ei ota kuvaamista taakaksi eikä unohtaisi, että juhlista nauttiminen on kuitenkin tärkeämpää. Koska vihkiminen on eri päivänä kuin juhla, tulee juhlapäivästä toivottavasti vähemmän rankka kuvaajillekin. Ja jos haluaa, niin onhan sitä aikaa sunnuntainakin, kun kerran koko viikonloppu juhlatunnelmissa kuitenkin menee. Toivottavasti sää suosii meitä! Isäni on sitä mieltä, että elokuun alku on aina kaunista aikaa, toivottavasti myös tänä vuonna.

Maistraatti varattu!

Blogilistan mukaan blogillani on jo tilaajia :) Vautsi! Joku lukee tätä! (juu, tämä on ensimmäinen blogini...)

Viikonlopun aikana Äiti sai puhuttua "muutaman" vieraan lisää sillä verukkeella, että maksaa ruokailusta 500€ (se on samalla häälahja häneltä). Kai sairaalle naiselle on antava jotain läpi. Oman porukan, isovanhempien ja kummien lisäksi kutsumme siis sedät, tädit ja enot puolisoineen. Viime tekstiini viitaten, osa näistä on sellaisia, joiden kanssa olemme paljonkin tekemisissä, toisten kanssa vähemmän, mutta kuulemma vain kerjää verta nenästään, jos kutsuu sukulaisista vain osan. Minun puoleni suvusta on sen verran laaja, että kaikkiaan väkeä on 36, jos kaikki pääsevät tulemaan. Vierasmäärä on silti mielestäni vielä niin pieni, että voidaan puhua pikkuhäistä ;)

Maistraattiin saimme vihkimisajan haluamallemme päivälle, 3.8. Perjantait ovat ymmärrettävästi suosituimpia päiviä ja myös tuon päivän viimeinen aika oli jo varattu. Saimme ajan siis kolmeksi (vihkimiseen on varattu 30min). Toivomuksia vihkimisestä voidaan toteuttaa (mutta en oikein tiedä, mitä toivomuksia esimerkiksi...) Saimme tutustua myös vihkimistilaan, joka oli noin parinkymmenen neliön huone, jossa on pöytä vihkijän ja vihkiparin välillä. Toimituksen aikana pöydällä palaa kynttilä. Tila ei ollut liian toimistomainen, vaikka seinillä olikin kuntien vaakunoita.

Juhlapaikaksi (seuraavana päivänä) saamme ravintolan, josta valtaamme kaksi kabinettia. Vuokraa ei tarvitse maksaa, koska ruoka tulee samasta ravintolasta. Tarjoilua ei olla vielä lyöty lukkoon, mutta meillä on ehdottomasti seisova pöytä. Ajattelimme paria erilaista salaattia, kermaperunoita, kasvisgratiinia ja persikkakanaa (ihan turhaa tarjota erikseen punaista lihaa, kalaa ja äyriäisiä!). Ruoan jälkeen on kakkukahvit. Hinta normaalisti olisi n. 25€ henkeä kohden, josta Äiti lupasi tinkiä hintaa alaspäin, koska tuntee paikan omistajat (hänen entisiä työkavereitaan).

Eilen kävimme Mieheni kanssa tarkastelemassa ravintolaa ja kyllä siinä on potentiaalia.
Pöydät voi järjestää ja tilan koristella haluamallaan tavalla. Yksinkertaisuus on kaunista, joten haluamme valkoiset pöytäliinat (löytyy ravintolasta, vaikka tällä hetkellä näytti pöydät olevan vaaleanpunaisina) ja pöydille tasaisin välein punaisia miniruusuja yksitellen mataliin juomalaseihin. Omistaja lupasi tilata tiettyjä kappaleita soittojärjestelmäänsä, jos vain ilmoitamme haluamamme biisit n. kuukautta ennen. Mietittiin kuitenkin, että tehdään vain lempikappaleistamme muutama kokoelmalevy ja soitatetaan niitä.

Vielä pikkujuttu morsiuspuvusta. Äitini tarjosi vanhaa frillahamettaan hääpuvun alaosaksi... Kilttinä tyttönä koitin sitä ja lupasin sitä pitää hätävarahameena. Sen luonnonvalkoinen väri ei mielestäni ihan sovi tulenpunaisen yläosan kanssa enkä voinut mitenkään nähdä frilloja kauniina yksityiskohtana. Hyväkin puoli hameessa oli: epätasainen helma! Jos/Kun sopiva kangas löytyy, haluan hameen, jossa on epätasainen helma :D

ps. Meille ehdotettiin toistakin, erään leirintäalueen lähellä olevaa, ravintolaa, mutta siellä on 4.8. naturistipäivä ;) ei sitten sinne tällä kertaa...

Häät pikkubudjetilla - Lähtöruutu

Maanantaina tajuttiin Mieheni kanssa, että pian tulee kihlajaistemme 8-vuotispäivä. Kahdeksan pitkää vuotta ollaan oltu kihloissa! Eihän siinä ole mitään mieltä, että ollaan koko elämämme pelkkä kihlapari. Siltä istumalta sitten päätettiin, että nyt se tehdään, oli rahaa tai ei. Mennään naimisiin!

Eihän naimisiin menoon mitään rahaa tarvita. Kirkko tai maistraatti hoitaa vihkimisen ilmaiseksi (paitsi maistraatti virka-aikojen ulkopuolella tai muualla kuin maistraatissa 200€ maksua vastaan). Siinä se, sitten on naimisissa. Elämässä on kuitenkin liian vähän juhlaa yleensäkin ja onhan naimisiin menoa mukava juhlistaa läheisten kesken. Pieni juhlatilaisuus on siis tiedossa, ehkäpä myös jonkinmoiset bileet kavereille.

Alustavaksi ajankohdaksi valitsimme Mieheni kesäloman, jota on ruhtinaalliset kaksi viikkoa elokuun alussa. Pikkusiskoni kanssa juteltuani selvisi, että jälkimmäisellä viikolla on hänen ystävänsä häät, joten meidän häämme tulevat olemaan aikaisemmalla viikolla. The Big Date on siis luultavasti perjantaina 3.8.2007. ja juhlat seuraavana päivänä. Virallinen päivä varmistunee pian.

Kerroimme uutisesta heti Vanhemmillemme. Tuleva Anoppi alkoi heti puhua jostain auton vuokrauksesta ja kuinka kiire on suunnitella häät. Mieheni toppuutteli ja selvitti, että näistä tulee pienet häät. Viikonloppuna menemme käymään Miehen kotona, joten silloin selviää, kuinka hyvin Appivanhemmat sen ymmärsivät ;)

Minunkin Äitini pettyi hieman, kun kuuli suunnitelmamme pienistä häistä. Toisaalta, hän myös kuvitteli, että hän joutuisi maksamaan häät, mikä sekään ei sairaseläkeläisenä häntä kiehtonut. Minun mielestäni, liki kolmekymppisten ihmisten pitää itse pystyä häänsä kustantamaan. Ja kun nyt olemme Mieheni kanssa pitäneet yhtä jo yksitoista vuotta ja olleet kihloissa pienen ikuisuuden, tuntuisi teennäiseltä pitää isot häät. Lisäksi Mieheni ei ole innostunut esiintymisestä ja huomion keskipisteenä oleminen ahdistaa häntä. Eikä minua kiinnosta kutsua ihmisiä, joita tuskin tunnen, häihini. Tärkeintä on, että siellä ovat Meille Tärkeät Ihmiset. Vieraslista on siis tällä hetkellä molempien Perheet, Kummit ja minun Isovanhempani (Miehelläni ei heitä ole enää).

Koko projekti lähti siis käyntiin maanantaina. Tiistaina menin Isosiskoni kanssa kaupungille muuten vain, mutta tulipa käytyä parissa vaatekaupassakin, vaikka oli tuskaisen kuuma. Yhdestä putiikista, johon eksyimme sattumalta, löytyi kauniin punainen korsettityylinen olkaimellinen toppi, joka näytti aletangossa aika tylsältä, mutta todella kauniilta päällä! Hintaa 50€ (lähtöhinta 130€). Sen siis ostin. Topista täytyy lyhentää olkaimia ja ehkä ottaa hiukan sisään vyötäröstä (katsotaan sitä silti lähemmin hääajankohtaa, ettei käy köpelösti...) Isosiskoni on ompelija, mutta ei olisi uskaltanut alkaa tehdä yläosaa, koska ei ole pitkään aikaan tehnyt juhlavaatteita. Hän kuitenkin lupasi yrittää hameen ompelua. Kaavailimme hänen kanssaan jo turkoosia hamekangasta, mutta se sai aikalailla kaikilta muilta vastalauseen. Ehkäpä sitten valkoinen alaosa, se olisi raikas ja minun näköiseni.

Keskiviikkona soitin Kotikaupunkini maistraattiin ja tiedustelin siviilivihkimisestä (kirkot ovat kesäksi varmaan jo täynnä eikä meillä ole mitään pakottavaa tarvetta saada pappia vihkimään). Siellä kerrottiin, että aikoja löytyy vielä joka päivä elokuun alussa, jos ei ole tarkkaa aikaa, jolloin haluaa. Mutta ensin pitäisi pyytää esteettömyystodistus, jonka saa myös maistraatista, vaikka molemmat kuuluisivat kirkkoon. Sen menimme tekemään torstaina. Piti täyttää A4-kokoinen lomake, jonka saa väestörekisteri"osastolta", eikä siihen mennyt kauaa. Pyysimme, että todistus lähetettäisiin suoraan maistraattiin, jossa menemme vihille. Todistuksen saamiseen menee viikko.

Torstaina kävimme Mieheni kanssa myös kultasepällä, samalla, josta aikoinamme ostimme kihlat. Olen huono pitämään koruja ja sormeni ovat paksut ja lyhyet, joten mitään massiivista en voinut edes ajatella. Ihastuin yhteen kapeaan, yksikiviseen sormukseen. Ko. kultasepällä on myös CityShopparitarjous timanttisormusten ostajille, joten hinta laski liki puoleen. Miehelläni on pitkät ja solakat sormet ja olimme päättäneet, että myös hänelle ostamme vihkisormuksen. Myyjän mukaan nykyään melkein puolet miehistä haluaa vihkisormuksen, useimmiten se on leveämpi kuin kihlasormus, jolloin sitä voi pitää yksistään. Minun Miehelleni tulee kihlasormuksen viereen toinen yhtä kapea, sillä isoista sormuksista mikään ei tuntunut hyvältä. Ja luulenpa, että mies tuijotti myös hintaa (kaksi täysin samannäköistä sormusta, toinen 14 ja toinen 18 karaatia, noin sadan euron ero). Mutta minusta kaksi sormusta näyttivät hyvältä hänen sormessaan.

Nyt on perjantai ja lähdemme viikonlopuksi juhlimaan ylioppilas- ja valmistujaisjuhlia. Lisää suunnitelmia sitten ensi viikolla :)