Niin kuin Lähtöruutu-tekstissä kerroinkin, olemme Mieheni kanssa olleet kihloissa kahdeksan vuotta ja vuotta kauemmin olemme asuneet saman katon alla. Olemme pitäneet yhtä kuitenkin jo lukioajoista asti. Ihastuimme toisiimme ensi silmäyksellä <3 Mieheni on minua pari vuotta vanhempi, joten kun minä vielä ahersin valkolakin eteen, hän suoritti asepalveluksen. Kun nämä oli hoidettu pois alta, muutimme kotikonnuilta "suureen maailmaan" eli Turkuun, töiden ja opiskelujen perässä. Samoilla suunnilla asutaan edelleen, koska olemme tykästyneet näihin seutuihin.
Kihloihin meno oli yhteinen päätös. Kummallakaan ei ollut kiirettä naimisiin ja minusta tuntui, että minun pitää olla "aikuinen" ennen kuin moista voi edes harkita (aikuinen = saanut opiskelunsa päätökseen). Valmistuin vuosi sitten, mutta en edelleenkään tunne olevani erityisen aikuinen ;) Olen pesunkestävä humanisti eli töitä on silloin tällöin. Nytkin, häävalmistelujen ohella, paiskin kesätöitä, jotka eivät millään tavalla liity omaan alaani. Mies vaihtoi alaa viime vuonna, pääsi mukavampiin töihin mutta palkka putosi hienoisesti siinä samalla. Joten pienen budjetin häät johtuvat pitkälti siitä, että rahaa ei paljon ole.
Jotkut ottavat suuria lainoja kustantaakseen häänsä. Kumpikaan meistä ei kuitenkaan halua häiden myötä naimisiin pankinkin kanssa vuosiksi eteenpäin. Uskon, että mieleenpainuvat ja omanlaiset häät voi saada aikaiseksi myös vähemmällä. Jos rahaa olisi jo valmiiksi, niin tilanne olisi varmaankin toinen. Pidettäisiin häät vaikka ulkomailla ja lennätettäisiiin vieraat sinne :)
Vaikka olemme kulkeneet jo pitkän matkaa yhdessä, meillä ei ole ollut suuria kriisejä eikä olla otettu aikalisiä tai väläytelty erouhkauksilla. Tietenkin olemme myös riidelleet, mutta sovimme riitamme hyvin nopeasti emmekä jätä niitä muhimaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki yksitoista vuotta olisivat olleet helppoja. Olemme oppineet toisiltamme elämää ja olemme kasvaneet - jos ei nyt aikuisiksi niin ainakin aikuisemmiksi - yhdessä. Rakastan Miestäni valtavasti ja tiedän, että hän rakastaa minua <3 Haluamme elää loppuelämämmekin yhdessä, miksipä siis emme menisi naimisiin!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti